PORTFOLIO

Kuvataide elämässäni

Olen aina piirtänyt ja maalannut pienestä pitäen. Kuvataide on ollut aina lempiaineeni koulussa. Aloitin kuvataiteen harrastuksena jo ala-asteella, mutta lopetin sen melkein heti yläasteelle siirryttyäni. Kuvataide ei silti ole poistunut elämästäni.
Kuvataidekoulussa kokeilin monia eri kuvataiteen tekniikoita - jopa korujen tekoa. Nykyään ajanpuutteen ja jaksamisen takia en oikeastaan enää harrasta piirtämistä tai maalaamista vapaa-ajallakaan. Saatan joskus innostua, mutta sekin on vain tylsistyneen töhertelyä. Onneksi koulussa on kuvataiteen kursseja!
Vanhemmalla iällä valokuvauksesta on tullut merkittävä osa taiteenilmaisuani, sitäkään en tosin ole pitkään aikaan erhitnyt kunnolla tehdä. Valokuvauksen lisäksi erilaiset "do it by yourself" -tuunaukset ja askartelut ovat muodostaneet osan elämääni, vaikkei niitä varsinaisesti kuvataiteeksi voi ehkä sanoa. 

Mitä nykytaide on minulle? 
Nykytaide on minulle edelleen absurdi käsite. Olen aina linkittänyt sen ns. moderniin taiteeseen, missä tullaan ulos tavallisista maalaus- ja piirrustustekniikosita. Modernin taiteen lisäksi ajattelin tietysti, että nykytaide on nykyaikana (1900-luvulla) tehtyä taidetta. 
Kurssin aikana käsitin, että nykytaide on paljon laajempi käsite. Nykytaidetta on lähes kaikki taise, niin perinteiset maalaukset kuin erikoisimmatkin teokset. Lisäksi nykytaiteella on yleensä hyvin kantaaottava taka-ajatus, toisissa teoksissa tämä on näkyvämpää kuin toisissa. Lisäksi nykytaiteen aiheena voi olla mikä vaan, eikä tekniikkakaan ole rajoitteinen.


Nykytaiteilijan esittely - Jani Leinonen
Jani Leinonen (s. 1978) on Suomalainen kuvataitelijia, jonka tavaramerkiksi on muodostunut muokata jo valmiita teoksia antaen niille uuden merkityksen. Leinosen uhreiksi joutuu hyvin usein kulutustuotteet ja kuuluisat tuotemerkit. Brändileikittelyn lisäksi Leinonen on maalannut muotokuvan mm. Jari Tervosta.

Elovena-teoksessaan Jani Leinonen on muokannut mm. puurohiutalepaketissa esiintyvää Elovenaa milloin miksikin. Elovena esiintyy esim. sekä muslimiasussa että vähissä vaatteissa.

Samanlaista kekseliäisyyttä huokuu teoksista One day ja We are sorry, joissa Leinonen on kirjoittanut sanoman käyttäen erilaisia logoja tai niiden muunnoksia. 

Yksi Leinosen merkittävimmistä teoksista on Undress me, jossa Leinonen on ottanut kantaa maalaamalla kuvissa esiintyville pornotähdille vaatteet, lisäten mukaan myös ripauksen jotakin tunnettua, tuotemerkin tai kuuluisan henkilön. Mediakriittisyyttä?

Leinoselle on myös kehkeytynyt ns. brändisuosikki (tai inhokki), mikä esiintyy hyvin useissa Leinosen töissä jollain tapaa: Ronald McDonald -pelle. Leinosen kannanotot McDonaldsia kohtaan ovat selkeitä. Näiden töiden lisäksi Leinonen on tehnyt mm. McDonaldsin ranskalaiskoteloa muistuttavan hautakiven. 

Valitsin Jani Leinosen nykytaiteilijan esittelyyni, sillä pidän hänen tavastaan ottaa kantaa asioihin - välillä hieman ronskistikin. Yleisesti ottaen Leinosen työt ovat taitavasti tehtyjä ja niiden vaikutuskin on huomattava. 

Kiasma

Olin KU5 kurssilla ensimmäistä kertaa nykytaiteenmuseossa Kiasmassa. Kokemus oli miellyttävä ja positiivinen, ja uskon käyväni Kiasmassa vielä toistekin. 

Mieleenpainuvimman teoksen valitseminen oli vaikeaa. Aluksi mietin, valitsisinko jonkun "normaalin" teoksen, valokuvan tai maalauksen, vaiko sittenkin jonkin epätavallisemman työn. Päädyin lopulta valitsemaan Jussi Heikkilän teoksen Merimaisema (1989), mikä löytyi Elementit -näyttelystä. 

Nähdessäni teoksen ensimmäistä kertaa, en kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Luulin sen olevan vain jokin putki seinässä. Lähemmäs mennessäni erotin tekstin HORISONT, ja aloin katsoa teosta uusin silmin. Teos kiteyttää varsin hyvin mitä nykytaide voi olla. Omasta mielestäni se on kauniilla tavalla yksinkertainen, samaan aikaan karu ja kaunis. Jos kuvittelee perinteistä merimaisemaa, ei siinä tosiaan välttämättä ole erisävyisten sinisten värien lisäksi muuta kuin horisontti. Jos teoksen taustaseinä olisi ollut sininen, olisi teos ollut entistä vakuuttavampi. 

Kunnianosoitus arjelle

Kunnianosoitus arjelle -työn teimme Ritvan kanssa yhdessä. Ajatus lähti pahviputkista ja koivuteemaisista tapeteista. Päällystimme putket näyttämään koivuilta, lisäsimme kirjan kansille sattumanvaraisesti leikeltyjä kukkien ja ruohon kuvia, sekä sinisestä muovipussista pienen "mestäpuron". Puiden oksat teimme limupullosta leikellyistä suikaleista. Työn nimeksi piti tulla Maailman ihmeet, niin kuin kirjan kansien selässä lukee. 

Mikään ei ole pyhää 

Mikään ei ole pyhää -työn ideaa etsiessä selasin Googlessa kuvia muokatuista kuuluisista teoksista. Näin kuvan Sikstuksen kappelissa olevasta Aatamin luominen -teoksesta, ja pienellä avustuksella sain idean muokata kuvaan Hesburgerin pussin, joka viime tipassa vaihtu McDonaldsiin, koska en löytänyt oikeita värejä. Lopputuloksesta jäi myös uupumaan halkeamat ajanpuutteen vuoksi. 

Itsearviointi

Ku5 kurssi oli miellyttävä kokemus kokonaisuudessaan. Sain uusia näkökulmia sekä uusia kokemuksia nykytaiteesta. Taidekäsitykseni muuttui täysin.

Kunnianosoitus arjelle -teos olisi voinut onnistua paremmin, mutta lähdin juuri kyseisen työn tekoaikana matkalle. Takaisin tultuani aloitimme jo uuden työn. Mikään ei ole pyhää -teos osoittautui onnistuneemmaksi kuin aluksi ajattelin. Toinen käsi jäi ehkä hieman liian vaaleaksi verrattuna toiseen, eikä pussikaan näytä ehkä siltä miltä piti, mutta olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Lisäksi kahvitahratyö oli hauskaa vaihtelua perinteiseen maalaukseen, ja sain sen juuri sellaiseksi kuin ajattelin. Myös musteläiskätyö onnistui ihan hyvin. 

Nykytaidekurssi oli mukava kokemus ja paljon itsestä kiinni, mikä oli mukavaa vaihtelua normaaliin koulunkäyntiin. Tällaisia kursseja voisi olla enemmänkin!